JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Talviyö teltassa – kerrospukeutuminen ja -pussittuminen kunniaan

3/25/2020
Ahkio ja liukulumikengät – ei maailman paras yhdistelmä, kun pitää puskea mäkeä ylös. Pito ei tahdo riittää. Mutta mitään ei opi, ellei kokeile.

Ahkio ja liukulumikengät – ei maailman paras yhdistelmä, kun pitää puskea mäkeä ylös. Pito ei tahdo riittää. Mutta mitään ei opi, ellei kokeile.

Satu Renko

Jos joku olisi sanonut minulle viisitoista vuotta sitten, että nukun vielä joskus teltassa talvella, olisin nauranut. Kaupunkilaisminä ei pitänyt kylmästä eikä liiemmin telttailustakaan.

Nyt kun ystäväni kysyi, lähtisikö joku pienelle hiihtovaellukselle ahkion ja teltan kanssa, olin välittömästi käsi pystyssä. Onhan sekin koettava!

Valmistelut käyntiin

Retki ei ala hetkestä, jolloin nokka suunnataan kohti erämaata. Se alkaa hetkestä, jolloin ryhdytään miettimään, mitä otetaan mukaan. Talvella kampetta saa olla matkassa tuplasti ellei jopa triplasti enemmän kuin kesällä.

Ajatus suuresta painosta selässä tuntuu epämiellyttävältä. Siksipä päätämme ottaa molemmille rinkat ja lisäksi ahkion, jota vedämme vuorotellen.

Ahkio on kuitenkin kohtalaisen kevyt vetää, vaikka kyydissä olisi isompikin määrä kampetta.

Seuraavaksi mietimme, millä takaamme kunnolliset yöunet: makuualustojen ja makuupussien on oltava hyvät. Otamme matkaan lämpöä takaisin säteilevän pohjalakanan, vaahtomuovipatjat ja ilmatäytteiset makuualustat. Olen viettänyt yhden loppusyksyn pakkasyön teltassa ja oppinut, että maan kautta hohkaava kylmyys on nukkujan vihollinen numero yksi.

Pelaamme siis tässä asiassa varman päälle. Otamme molemmille mukaan kaksi makuupussia.

”Kerrospussittumisen” lisäksi kerrospukeutuminen on tietenkin välttämättömyys. Pitkää villakalsaria tarvitaan matkaan. Vaatetusta miettiessä on kuitenkin hyvä myös huomioida sen helppokäyttöisyys. Ellei oma rakko ole massiivinen, makuupussista on pakko kömpiä yöllä pissalle – millä vaatteilla se on helpoin tehdä? Kevyet untuvahousut on lämmike, jonka kiskaisee helposti ylleen.

Pelkän rinkan kanssa reissatessa grammojen viilaaminen on automaatio. Mutta kun matkassa on ahkio, tulee melkeinpä liian helposti ajateltua, että onhan siinä tilaa ja että ruokaa ei ole koskaan liikaa. Ruokaa on yleensä aina liikaa.

Mietimme siis tarkkaan: kahdeksi päiväksi kahdelle hengelle lounaat, illalliset, iltapalat, aamupalat ja tietenkin vähän pikkupurtavaa – suolaista ja makeaa. Retkiruoat ovat keveitä mutta usein tylsiä. Me kokkailimme muun muassa tonnikala-fetapastaa. Maistui!

Vettä voi sulattaa lumesta, mutta se on hidasta. Jos nuotiota ei ole, lumen sulattaminen kuluttaa kaasua tai bensaa. Jos kantaa vedet mukanaan, kannattaa vesi pakata termareihin lämpimänä.

Faktahan kuitenkin on, että kaikki, mikä voi jäätyä, jäätyy.

Kohteen valitseminen

Huolellisten alkuvalmistelujen jälkeen hoksasimme, että hei, olemme unohtaneet miettiä, minne suuntaamme!

Upeita kohteita on näillä selkosilla paljon. Pienen pähkäilyn päätteeksi valitsemme Pyhätunturin.

Kanssaretkeilijäni on kokenut talvivaeltaja, minä noviisi. Pyhätunturi on ensikertalaisia ajatellen hyvä kohde: hoidettu latu kiertää alueen ympärillä. Hätätilanteessa paluu ihmisten ilmoille on kohtalaisen helppoa.

Omia taitojaan ei parane koskaan yliarvioida. Tunturissa säät vaihtelevat hetkessä, ja koskaan ei tiedä, minkälaiseen tilanteeseen saattaa joutua. Etenkin kokemattoman retkeilijän on syytä lähteä reissuun aina kaverin kanssa.

Matkaan!

Koska asumme kansallispuiston kyljessä, on helppo valita retkipäivä sääennusteiden mukaan. Norjalainen yr.no osuu usein lähimmäksi totuutta, joten lähtöpäiväksi valikoituu maaliskuun alun lauantai, jolloin ennustekartoille on rustattu aurinkoja.

Lähdemme matkaan Pyhäjärven parkkipaikalta. Tavarat on järjestetty ahkioon, ja rinkoissa on vain kevyttä tavaraa.

Minä olen ensin vetovuorossa. Jo ensimmäiset 500 metriä kielivät väärästä suksivalinnasta. Allamme on keskimittaiset liukulumikengät, joilla on kyllä oikein mukava hiihdellä, mutta kun edessä on pienikin könkäre ja perässä ahkio, loppuu pito välittömästi. Näillä on kuitenkin pärjättävä.

Kierrämme jonkin matkaa latupohjaa Pyhätunturin taakse. Olemme valinneet kartasta kohdan, joka näyttää profiililtaan järkevältä nousua ajatellen. Sitä se myös on. Kompassin ja kartan avulla etenemme kohti huippua.

Aikaa kuluu arvioitua enemmän. Liukulumikengillä ja ahkion kanssa eteneminen on hidasta. Pidämme matkalla lounastauon ja samalla päätämme kellonajan, johon mennessä on löydettävä leiripaikka.

Hikinen urakka palkitaan, kun saavumme puurajaan. Maisema on upea. Päätämme nousta vielä ihan vähän korkeammalle. Onneksi: löydämme täydellisen harjanteen teltallemme.

Puramme kamppeet ja istumme kahville. Aurinko paistaa juuri passelisti puiden lomasta. Sää on niin komea, että päätämme tehdä vielä ennen auringonlaskua hiihtolenkin huippuja myöten.

Leiri pystyyn

Routa ajaa porsaan kotiin, niin meidätkin. Maha ilmoittelee, että se olisi apetta vailla. Palaamme leiriin ja pystytämme teltan.

Kesällä kiilat painetaan maahan, talvella käytetään apuna keppejä, jotka kaivetaan ankkureiksi hankeen. Tuuli on ajoittain kova, mutta yhteistuumin teltan pystyttäminen on nopeaa.

Absidiin eli eteiseen syntyy kätevä keittiö, kun kaivetaan lunta pois.

Tuulen takia kokkaamme ruoan absidissa. Ruoka valmistuukin nopeasti, mutta samalla telttaan kertyy kosteutta. Talvitelttailu on täynnä valintoja.

Yö ja aamu

Kun päivä kääntyy iltaan, taivaalle kertyy pilviä. Tuulikin yltyy. Köllimme hiljaa makuupusseissamme, olemme vain ja kuuntelemme telttakankaan lepatusta. Uni tahtoo tulla aikaisin, mutta sitä ennen on valmistauduttava yöhön: mihin laitan vaatteet, etteivät ne jäädy, mitä vaatetta jätän päälleni ja mistä saan kengät helpoiten, kun tarvitsee käydä kyykkypissalla. Ahtaissa tiloissa vaatteiden kanssa värkkääminen kysyy notkeutta.

Vilukissana puen reippaasti yöksi vaatetta: fleecekerrasto, sukat ja villasukat, merinohanskat ja ohut pipo. Sukkien ja villasukkien väliin ujutan varpaiden lämmittimet. Niitä kiitän ja kumarran aamulla – jalat pysyivät lämpiminä, vaikka teltan kosteus on kertynyt jalkopäässä myös makuupussikankaisiin. Pipon ja käsineet riisuin yön aikana.

Kengännauhat, jotka kostuivat illalla, tököttävät aamulla jäisinä tikkuina. Nauhat jäävät solmimatta.

Laitamme aamukahvia varten veden kiehumaan. Kattilan kannen päälle on hyvä asettaa eväsleivät. Kohmeiset leivät lämpiävät mukavasti.

Ja sitten kahvia kuksaan! Tai ei – illalla kuppiin on jäänyt puoliksi juotu kahvi, ja sehän on tietenkin jäätynyt.

Satu